On selkeitä tarpeita, kuten vaikka ruoka tai jonkinlaiset vaatteet lämmittämään. On myös selkeitä haluja, kuten kymmenes pikkumusta tai uusi iPhone täysin toimivan luurin tilalle. Sitten on se hämärä välimaasto, jossa tarvetta ja halua voi olla vaikea erottaa. Esimerkkinä voi olla vaikka tabletti, auto tai varakengät.
Väitän, että moni luokittelee useat halunsa puoli huolimattomasti tarve-puolelle. "Tarvitsen uuden kevättakin." Jos kaapissa on yksikin ohuempi välikausitakki ollaan jo tuossa välimaastossa. "Tarvitsen uudet kengät." Oletko ihan varma?
Sosiaalinen media ja erilaiset mainonnan keinot ovat hyviä luomaan tarpeita, jotka ovat silkkaa huijausta. Jo kasvaessamme omaksumme useita "tarpeita", joita parikymmentä vuotta sitten ei ollut olemassakaan. Miellän todellisiksi tarpeiksi ne, jotka pitävät meidät hengissä, liittyvät asumiseen ja mahdollistavat jokapäiväisen elämän. Jollekin auto voi olla pakollinen jos esimerkiksi töihin ei muuten pääse, jollekin taas arjen luksusta tuova lisä, jos bussilinjat kulkevat nenän alta ja junanrata näkyy ikkunasta.
Ihminen on hyvä huijaamaan itseään ostotilanteessa ja perustelemaan itselleen miksi jotain tarvitsee. "Tarvitsen toiset pienemmät matkarattaat, jotka mahtuvat paremmin autoon." "Tarvitsen uuden paremman tietokoneen, jotta saan tehtyä tehokkaammin töitä." Ostoimpulssin vallitessa päätökset eivät ole aina rationaalisia. Entinen metsästäjä-keräilijä nousee esiin ja kun itselleen on saanut edes jollain tasolla perusteltua miksi hankinta on tehtävä on se jo klikattu ostoskoriin tai auto huristanut kaupan parkkikselle hakemaan tyydytystä ja hyvää fiilistä uudesta materiasta.
Omassa arjessani luettelen halujen listaan esimerkiksi kosmetiikan (lukuun ottamatta pesuaine, shampoo ja hammastahna), kaikki uudet vaatteet ja kengät mikäli uhkana ei ole kulkea alasti, uudet astiat mikäli ruuanlaitto ja syöminen ei ole mahdotonta jne. Myöskään viihde, kuten juuri ottamani Bookbeat (0,20€ 2kk) tai Disney+ ei ole tarve, vaan pelkkä halu.
Itselleni tarpeiden ja halujen osalta vaikeinta ovat kirpputorivisiitit. Haluan ostaa kaiken käytettynä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta siellä jos missä tarpeet ja halut sekoittuvat lähes väkisin... Siksi käynkin nykyään harvoin ja oikean tarpeen iskiessä. Myös lasten, erityisesti näiden ulkovaatteiden, suhteen todellisten tarpeiden tunnistaminen tuntuu välilä monimutkaiselta. Tarvitseeko lapseni kahdet ulkohousut kevääksi jos toiset kastuvat? Entäpä kahdet kengät? Olen jo käynyt pitkän matkan kaikkeen varautujasta tähän hetkeen. Vaatevarastot ovat enemmän kuin kohtuulliset (palataan lasten vaatekaappeihin myöhemmin), mutta silti löysin itseni viimeksi eilen pohtimasta näitä kysymyksiä.
On pitkä lista tavaroita, jotka oletetaan jokaiselta löytyvän, mutta joita todellisuudessa ei välttämättä tarvitse. Puhutaan sitten salaattiottimista, verhoista, päiväpeitoista, mikrosta, silitysraudasta, kahvinkeittimestä, sängystä, ruokapöydästä... Loppujen lopuksi jokainen on vain arjen luksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti