Kun avasin silmäni

Miellän itseni esteettiseksi ja visuaaliseksi ihmiseksi. Rakastan kauniita asioita, nautin yhteensopivista kokonaisuuksista, enkä voi sietää riiteleviä värejä esimerkiksi lastenvaatteissa. Aiemmin purin taipumustani ostamalla asioita - hienoksi mieltämiäni vaatteita, hintavia lastentarvikkeita, värikkäitä sisustustavaroita ja niin edespäin. Oikeutin toiminnan sisäisillä taipumuksillani. Asioiden piti näyttää hyvältä ja näyttää, että mulla on silmää ja makua.

En kokenut tekeväni kulutuspäätöksiäni muiden takia, mutten varsinaisesti itsellenikään. Kunhan vaan kulutin saadakseni edes hetken nauttia hedonistista onnea. Se kuitenkin, kuten tiedetään, karisee nopeasti. Jäljelle jää vaan tavara, joka monesti on täysin turha, ylimääräinen. 

Minimalismin myötä tajusin, että visuaaliset ja esteettiset varastot saa ladattua monella muullakin tavalla kuin ostamalla "kaunista". Aloin nauttia siitä mitä edessäni näin, oli se sitten järvimaisema, taideteos tai lumiset puut. Nuuskamuikkusta siteeratakseni "Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni." Riittää kun kauneutta näkee, kaikkea ei tarvitse raahata omiin nurkkiinsa.

Miksi suosittelen minimalismia kaikille?

Jos sanoisin, että voisit saada enemmän tunteja vuorokauteesi, enemmän rahaa tilillesi, enemmän energiaa ja jaksamista sekä valoisamman arjen, jossa pienetkin asiat buustaavat mielialaasi tuosta noin vain, uskoisitko? 

En yritä myydä mitään. En elämänhallintakursseja, järjestelypalveluita, yrttejä tai varastotilaa. Ratkaisu on arki, jossa vähemmän on enemmän. Minimalismi ei ole yleispätevä lääke ongelmiin, mutta yksinkertaistettu elämä antaa kaikkea mitä alussa mainitsin. 

Lähdin itse liikkeelle katsotaan-mentaliteetilla. Olin aavistuksen skeptinen. Voiko niinkin yksinkertainen asia kun tavaran karsiminen antaa tuota kaikkea ja parantaa elämänlaatua? Voi. Vähentäminen nimittäin johtaa yleensä isompaan muutokseen - muutokseen pään sisällä. Koko ajattelu kokee mullistuksen. Keskittyminen siirtyy tavarasta ja kuluttamisesta muualle, niihin olennaisempiin asioihin. Ja silloin materia alkaa tuntua täysin toissijaiselta.

1. Enemmän aikaa 

Aikaa säästyy kun sitä ei käytä kuluttaessa, järjestelemisessä, siivotessa ja tavaroita huoltaessa. Pelkistetty tavaramäärä tuo vapautta. 

2. Enemmän rahaa 

Kun omaan kulutuskäyttäytymiseen kiinnittää huomiota säästyy rahaa. On ok tyydyttää oikeat tarpeet, mutta halut ovat eri asia...

3. Enemmän jaksamista 

Kun ei joudu jatkuvasti puljaamaan tavaroiden kanssa energiaa säästyy. Materia on aika- ja energiasyöppö, jota ei välttämättä arjessa edes tajua ennen kun siitä vapautuu. Kun aikaa jää mielekkäämmille asioille oma mieliala nousee mikä taas auttaa jaksamaan. 

4. Luontokysymykset 

Nykyinen kulutuskeskeisyys ei voi jatkua mikäli maapallo meinataan pitää elinkelpoisena. Ihmisen hiilijalanjäljen tulisi olla vuonna 2030 2500 paikkeilla kun nyt keskiverto tallaajan luku on lähellä 7000, jopa 10 000. Tavaroiden haalintaan on tultava muutos. 

Todellisuudessa ihminen tulee toimeen todella vähällä, eikä mukavaan ja helppoon elämäänkään tarvita kovin kummoista tavaramäärää. Minimalismi ei missään tapauksessa ole pelkästään yksinäisten reppureissaajien tai munkkien elämäntapa, vaan työkalu kenelle tahansa saavuttaakseen kevyempi arki, jossa on enemmän tilaa hengittää ja tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Menetelmä on yksinkertainen - karsi kaikki turha materia. Et tarvitse enemmän vaan vähemmän.

Minimalismi - Mistä matkani alkoi?

Loppuvuosi 2019. Istuin lattialla leikkimässä Duploilla. Oikeasti en leikkinyt, silmäilin vain kaaosta ympärilläni vauva vieressä sitterissä ja 3- ja 6-vuotiaat toisella puolella. Tuulikaapin lattialla oli märkiä hanskoja, pari haalaria ja monoja. Sukset olivat pystyssä nurkassa. Olohuoneen lattia oli täynnä leluja ja vaunut täyttivät niin eteisen kuin portaiden alaosankin. Päässäni pyöri vain ajatus, että tätä tämä lapsiperheen elämä nyt vaan on. 

Kevät 2020. Makasin sängyssäni katsoen raollaan olevan verhon välistä ulos. Korona oli vyörynyt Suomeen. Mietin mitä itelleni kävisi jos sairastuisin, selviäisinkö helpolla vai iskisikö vakava tauti? Mitä jos kävisi oikeasti huonosti? Rinnassa painoivat ylikulutuksesta kertyneet velat, joista edes puoliso ei tiennyt. Pohdin mitä musta jäisi jäljelle jos kuolisin - koti täynnä turhaa tavaraa ja maksamattomia laskuja. Päätin, ettei näin voisi jatkua ja sillä tiellä ollaan. Loppuvuosi meni kulutustottumuksia pohdiskellessa, isoimmat muutokset alkoivat vasta seuraavana vuonna. 

2021 aloin aktiivisen karsintaprojektin. Tutustuin Teemu Kunnon Minimalismi-kirjaan ja tajusin, että siinä on mun pelastukseni. Minimalismi, se toisi avun ongelmiin joiden kanssa kamppailin päivästä toiseen. Aiemmin olin mieltänyt homman yksineläjien vaihtoehdoksi, mutta tajusin, että nimenomaan usean lapsen äitinä kuvio pelastaisi mut monelta huolelta. Kaikkien radikaalein karsinta kesti puoli vuotta, sen jälkeen toiset puoli vielä pienemmällä liekillä. Kodista lähti tuhansia tavaroita - ja mitä enemmän kamaa meni sitä kevyemmältä sisimmässäni tuntui. 

2022 vuosi toi kuitenkin uusia myrskytuulia projektille. Takapakkia tuli useampaan otteeseen, kun vanha suola alkoi janottaa ja eksyin turhaan kirpputoreille. Jossain välissä havahduin täysien pöytien välistä ja mietin mitä mä täällä oikein teen. Myös puolison kysymys olenko hautaamassa koko minimalismin herätteli - en! En todellakaan. Minimalismi on helpottanut arkea niin monella osa-alueella, etten aio palata entiseen.

2023 aloin vuoden tauon jälkeen sekä tavarakirjanpidon että aktiivisen karsimisen. Huutia ovat saaneet myös tavarat, jotka selvisivät aiemmasta kamojen vähentämisestä - nälkä kasvaa syödessä. Ajatteluni on muuttunut vahvasti ja moni tärkeä on muuttunut turhaksi. Myönnän, että omien tavaroiden kohdalla haaveilen ääriminimalismista. 

Tänä vuonna ylimääräistä on lähtenyt päälle viitisensataa. Lapsiperheessä tilanne elää tavaroiden suhteen, mutta tietyllä tapaa tuntuu, että suurin osa turhasta on jo saatu eteenpäin. Hienosäätö jatkukoon. Emme elä puutteessa, mutta haluan edelleen kehittää ajatteluani tavaroiden suhteen ja pohtia entistäkin tarkemmin mitä on todellinen tarve ja mikä halu.

Loppujen lopuksi minimalismi ei ole kuitenkaan päämäärä, ainoastaan työkalu tai "esinäytös" kuten Goodbye Things-kirjan kirjoittanut Fumio Sasaki toteaa. Se mahdollistaa ajan ja energian käytön asioille, joilla todella on merkitystä.

Kiva jos eksyt mukaan seuraamaan meidän elämää ja miten matka tästä jatkuu!