"Yhtä kaikki onni on kuin postinkantaja, hoidettuaan homman siirtyy taloon seuraavaan."
Millään muulla ei ole väliä, kunhan olet onnellinen! Kuinka paljon onnen ja hyvänolon tavoittelu ohjaakaan meidän toimiamme? Sisustamme, laitamme itseämme, teemme hankintoja, jotta saisimme kohotettua omaa mielialaamme ja tuntisimme itsemme onnellisemmaksi. Kuvittelemme, että kuluttamalla saavutamme asioita, jotka tekevät meidät niin ikään onnellisemmaksi. Haaveilemme ehkä isosta omakotitalosta (sitten kun on varaa ja saan ostettua talon olen onnellinen) tai odotamme kesälomaa ja lomareissuja, koska silloin kaikki on paremmin. Kun saan vielä lisää olen viimein onnellinen!
Ajattelumalli on turmiollinen. Omakotitalon myötä voi tulla uusia haasteita ja uuden lumous ja mielialaa nostattava vaikutus haihtuu hetkessä, lomareissukaan ei jatku ikuisesti. Onni ei ole pysyvä tila, teki mitä tahansa. Elämään kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä. Miksi tuhlata aikansa jonkin sellaisen tavoitteluun?
Kokonaisvaltaisen onnellisuuden tavoittelun sijaan merkityksen tunne antaa mielekkyyttä. Tavaran vähentämisen jälkeen voi tuntea tyhjyyttä, mutta tyhjyys antaa tilaa löytää niitä asioita, joilla merkityksen tunteen saa täytettyä. Merkityksen myötä myös onni astuu kuvioihin - ei pysyvänä tilana, vaan hetkellisenä lämpöisenä tunteena, auringon valona pimeässä. Nykyisessä, suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ihminen kärsii merkityksen puutteesta. Elämän onnistumista mitataan ulkoisilla ominaisuuksilla - materialla ja taloudellisella menestyksellä. Toisaalta oravanpyörässä aika ja energia ei riitä syviin pohdintoihin siitä millä elämässä on todella väliä.
Onnen tavoittelun sijaan ihminen kaipaa merkityksen tunnetta. Se voi löytyä mistä tahansa. Onnen sijasta merkitys on pidempiaikainen, pysyvämpi. Onni taas tulee ja haihtuu hetkessä.
Aivan kuten alun Samuli Putron biisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti