On helppo sanoa, että ole ostamatta, älä kanna kotiisi turhaa tavaraa ja tyydy siihen mitä sulla on. Käytännössä se onkin joskus haastavampaa. Yksineläjä voi tehdä omat kulutuspäätöksensä täysin itsenäisesti, mutta isomman perheen kanssa huomioon tulee ottaa myös muut asukit. Ja faktahan on, ettei kaikki kodintavara ole asukkaiden itse sinne hankkimaa.
Viime viikonloppuna lasteni mummi kaivoi laukustaan esiin ostamansa välikausisormikkaat. Ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei, ollaan juuri karsittu sopimattomat hanskat pois ja kaikilla on juuri ne mitä tarvitaan. Näin jo mallista, ettei meillä ole käyttöä ranteesta niin kapealle ja varresta pitkälle hansikkaalle. Eskarilainen sovitti hanskoja ja totesi, että tuntuu pahalle, jolloin antaja ehdotti, että voihan ne jättää 3-vuotiaalle jemmaan. Vanha minä olisi sanonut kiitos, laittanut hanskat laatikkoon ja kenties myynyt ne myöhemmin. Koska ollaan aiemmin käyty lähipiirin kanssa useampi keskustelu aiheesta turhat tavarat lapsiperheessä, uskaltauduin sanomaan, että parasta olisi palauttaa hanskat, sillä meillä ei ole niille käyttöä. Toivon myös, että tällä tavalla viesti menee perille ja turhaa tavaraa ei jatkossakaan tuoda ovelle. Arvostan suunnattomasti läheisten halua hankkia lapsillemme tarpeellisia juttuja, mutten koe enää velvollisuudekseni vastaanottaa sellaista, minkä jo heti tiedän olevan turhaa, sillä jo yksien hanskojenkin myynnissä kuluu aikaa ja energiaa, jonka voi käyttää paljon mukavammin.
Tavaran saaminen voi olla jossain tapauksissa hieno apu, joissain taas saajalleen pelkkä rasite. Jokaisella on oikeus sanoa ei, mikäli kamaa ei tarvitse ja arjen helpottamiseksi suosittelen tätä jokaiselle. Useammissa yhteyksissä olen kuullut ostelevista isovanhemmista, jotka antavat tuhottomasti tavaraa joka vierailuilla. Tällöin kannattaa vaan puhtaasti avata suunsa, kertoa omista toiveista ja kuinka liiasta tavarasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mekin oltiin aiemmin samassa tilanteessa, mutta helpotus tuli toistuvien keskustelujen jälkeen ja kun henkilö sattui kuulemaan haastatteluni radiosta liittyen tähän Ylen juttuun, jossa kerroin elämäntapamuutoksestani. Viesti oli selvä - ympäristökään ei kestä jatkuvaa turhaa ostelua.
Meillä lapset eivät ole koskaan olleet kovia tahtomaan uusia juttuja, mutta näidenkin kanssa keskustelu muun muassa ylikulutuksesta ja maapallon resursseista on vähentänyt turhia haluja. Lapset ovat myös itse huomanneet, ettei uuden lelun tuoma ilo säily. Eikä kaikkea mitä haluaa tarvitse tietenkään saada! Pienempien lasten kohdalla tavaravirtaa säätelee ensisijassa vanhempi. Meillä lapset nauttivat eniten urheilusta, ulkoilusta, lukemisesta ja pienimmät myös musiikista. Parhaimpiin leikkeihin he eivät tarvitse yleensä leluja ollenkaan. Neljä pikkujätkää keksii hyvin touhua keskenäänkin.
Kahden aikuisen taloudessa voi monesti olla kaksi hyvin eri tavalla tavaraan suhtautuvaa tyyppiä. Omalla kohdallani olen päässyt helpolla, sillä puolisoni ostaa harvoin mitään ja on toisaalta antanut mun tehdä rauhassa kodin raivaamista. Vast ikään hän halusi hankkia itselleen treenipenkin. Myönnän, etten lämmennyt ajatukselle heti, mutta toisaalta miksi ei, onhan meillä tilaa. Nyt kuulemma tarvitsee vielä muutamat painot...
Isoin ongelma olin aiemmin kuitenkin minä itse. Hain iloa uusista hankinnoista kuluttaessani kaikki rahani ja vähän enemmänkin. Entisenä tunneshoppailijana tärkeintä oli tunnistaa mikä mieliala johtaa ostamiseen. Meni kuitenkin tovi jos toinenkin oppia hallitsemaan tunteen aiheuttamaa toimintaa. Alkuun tuli myös tehtyä turhia hankintoja senkin vuoksi, etten tunnistanut tarvetta ja halua niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaa. Itseään on helppo huijata. Mulla oli myös tarve varautua pahan päivän varalle, josta eroon pääseminen on ollut haaste itsessään.
Sääntö on kuitenkin yksinkertainen: Julia Thurenin sanoin "Älä osta turhaa paskaa." Helpointa on vaikuttaa omaan toimintaansa - lopeta turha ostaminen tai vaikkapa ilmaisen tavaran kotiin kantaminen, keskustele avoimesti lähipiirin ja puolison kanssa. Hanki vain se, mille on todellinen tarve. Itse haluan pyrkiä hommaamaan vain välttämättömän, mutta näissä olosuhteissa meille eksyy välillä kuntopenkki tai Ryhmä Haun Rolle vaihtotorilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti