16.4.23

Tässä ja nyt -elämä

"Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on." Demokritos 

On ihmisen sisäinen tarve pyrkiä eteenpäin. Ilman tätä ominaisuutta emme olisi siirtyneet luolista nykyasuntoihin, nuotiolta hellan ääreen. Edelleen ihmisiä ohjaa halu saavuttaa lisää, olla enemmän ja kehittyä ylöspäin - joskin vain näennäisesti. Maapallon resurssit huomioiden tällainen ajattelu on kestämätöntä. Tuon "enemmän" myötä päästöt usein moninkertaistuvat. Enemmän sijasta tulisi pyrkiä vähempään.

Jatkuva pyrkimys haalia lisää ja olla enemmän tekee ennen pitkää myös onnettomaksi. Jos koko elämä tuntuu vain välivaiheelta ja matkalta "siihen johonkin" menee arjesta maku ja elämästä jää huomaamatta tärkeitä hetkiä, joilla on enemmän merkitystä kuin näennäisellä päämäärällä, jonka saavuttaminen ei todellisuudessa tee välttämättä yhtään onnellisemmaksi. 

Sitten kun -elämän sijasta tulisi elää tässä ja nyt -elämää. Vaikka yhteiskunta ja luontaiset ominaisuudet korostavat jatkuvaa uusien tavoitteiden saavuttamista ja itsensä kehittämistä vaatii taitoa keskittyä miettimään mitä kaikkea hyvää onkaan tässä, juuri tällä hetkellä (okei, kirjoitan tätä aamulla yön jälkeen, jolloin taapero on oksentanut puoli kolmeen asti, mutta aurinko paistaa ja on sentään viikonloppu ja puolisokin kotona auttamassa). 

Tyytyväisyyden avain ei ole se mitä omistaa, vaan se miten kaikkeen suhtautuu. Toki on tilanteita, joissa matto vedetään jalkojen alta niin suuresti, ettei pelkkä positiivinen ajattelu riitä, mutta tavallisessa arjessa onneton on se, joka jatkuvasti hamuaa vain lisää kykenemättä arvostamaan sitä mitä jo omistaa. Materia ei tuo aitoa onnea. 

Tässä ja nyt -elämässä iloa tuovat pienet asiat. Elo ei ole jatkuvaa muka paremman odotusta, vaan hyvän näkemistä tavallisessa arjessa, juuri tässä hetkessä, jossa ei havitella lisää, vaan nautitaan siitä mitä on. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti