5.4.23

Ihanneminä olen minä itse

"Ethän sä loputtomasti voi olla vaan kotona lasten kanssa!" Siitä on vajaa nelisen vuotta, kun kuulin tämän kommentin. Silloin lapsia oli kaksi ja toinen heistä 2-vuotias. Muistan, miten sisälläni vihlaisi. Ei siksi, että olisin päättänyt olla loputtomasti kotona, vaan siksi, että nykyisessä yhteiskunnassa kotiäitien arvostuksen ollessa mitä on aihe oli mulle todella herkkä. Itsetuntoni oli maassa - teinkö tarpeeksi, olinko tarpeeksi hyvä ihminen, kun en vienyt joka aamu lapsiani päiväkotiin, tienannut ja maksanut isoja veroja. Täällä mä vaan "istuin kotona".

Huono itsetunto vaikutti myös kuluttamiseen, niin hullulta kun se kuulostaakin. Yritin ostaa arvostusta ja tehdä itsestäni jotenkin paremman ihmisen. Useampaan otteeseen kuulin ihmettelyä kuinka me pärjätään taloudellisesti, kun itse olin vain (kyllä, aina se vain) kotona. Halusin näyttää, että perkele, pärjätään. Ei tee edes tiukkaa! Jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti ollut silloinkin fiksuinta säästää, mutta ihminen ei aina toimi rationaalisesti. 

Toisille todistamisen lisäksi tavaroita ostetaan ihanneminälle. Ihanneminä treenaa (hankitaan urheiluvaatteita), ihanneminä on luova taiteilija (ostetaan maalaustarvikkeita), ihanneminä on tyyliniekka (hommataan uusia vaatteita). Itsetuntoa koitetaan buustata materiaa hankkimalla. Todellisuudessa ihminen ei siitä tietenkään muutu. Itsestäni ei tullut parempaa, menestyvämpää kotiäitiä, vaikka koitin olla laitettu, lapseni kulkivat merkkivaatteissa ja rattaat vaihtuivat tiuhaan. Loppujen lopuksi olin jopa veloissa ja itsetunto vielä enemmän maassa.

Osittain minimalismin, osittain vanhenemisen myötä olen viimein oppinut jättämään muiden, myös lähipiirin, kommentit omaan arvoonsa. Ihanneminäni on todellinen minä - useimmiten meikitön, päivästä toiseen samoissa vaatteissa kulkeva neljän lapsen kotiäiti. Mun ei tarvitse yrittää todistaa kenellekään mitään tai olla enemmän. Elämme meidän perheen valintojen kanssa ja tehdään ja teen itse koko ajan uusia valintoja, jotka kasvattavat mua ihmisenä. 

Kenelle ostat tavaraa? Itsellesi, toisille vai ihmiselle, joksi kuvittelet tulevasi esimerkiksi tuhottomasti kosmetiikkaa tai uusia vaatteita hankkimalla?


Kuvassa kaikki kosmetiikkani hammastahnaa lukuun ottamatta. Toisinaan käytän myös lasten voidetta kuivalle iholle ja värjään hiuksia vegaaneilla tuotteilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti